Hän seisoo ihan yksin, sanaakaan sanomatta koulun käytävällä.
Eräs kavereidensa seurassa ollessansa tunsi hiukan sääliä.
Mutta hän ei ulskaltanut mennä auttamaan,
milloin milloin minulla riittäisi rohkeutta?
Niin kuin tuo henkilökin katsoi siellä haikeasti,
niin minäkin katsoin hoitamattomassa ruusutarhassa,
keskellä kivistä, yksinäistä peltoa
taivaan harmahtavaan sineen.
Muistot maisemat ja katseet tuovat mieleen ajan kuluneen.
Ne hetket haihtuivat ajan virrassa pois, vain muistot jäivät mieltä lämmittämään.
Muistot jäivät, mutta kuka tietää, mitä tulevaisuus tuo tullessaan?
Ehkä myös koulun käytävällä seisoneella, yksinäisellä henkilöllä
jonakin päivänä
pilvet väistyvät pois auringon edestä.
Ehkä joku tulee kuivaamaan hänen kyyneleensä pois hänen itkiessään,
ehkä löytää ystävän,jolle hän voi kertoa kaikesta ja joka saa hänet hymyilemään.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)