Musiikin tunnilla
lauloimme laulua,
joka toi mieleen erään jonka menetin,
mutta ketä en saanut koskaan tuntea.
Tummat olivat hänen ihonsa ja hiuksensa
kuin talvinen yö,
mutta lämpö kuvastui hänen silmistänsä ja kasvoistansa.
Auringon säteet heijastuivat hänen kasvojensa takaa.
Jos pianoluokka olisi ollut Taivas, olisin voinut hänet mielessäni enkeliksi maalata.
Enkeliksi, jota en saanut koskaan enää tavata.
Kun näin hänet, sen hetken tuoma onni oli muuttunut joksikin muuksi.
Tunsin sisälläni haikeutta ja kipua.
Tiesin, että rakkaus ei ole vain katseiden kohtaamista,
vaan kohti yhteistä päämäärää niiden suuntaamista.
Taas jouduin kuuntelemaan siinä kavereideni epäasiallisia, joskus lapsellisiakin juttuja,
tällä kertaa yksi heistä taisi tuttunsa antamaa lahjaa rumaksi kaikkin kuullen haukkua.
Kaikki on niin väärin päin, kun kuuli niistä Kauhajoenkin tapahtumista..
Että ei sattuisi tälläistä, miksi nuorille (meille) ei anneta päämäärää, johon suunnata?
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)