Tyhjyys makaa haudan pohjalla
yrittäen pimeydessä piiloutua tunteilta.
Se totuutta vääristellen maalaa maisemaa
joka on pintapuolin kaunista katseltavaa.
Mutta sisältä jotakin muuta.
Kuunteletko kuiskausta sen?
Usvan kuiluun eksyy melkein jokainen.
Mielestään kuin pohjattomasta, pimeästä kaivosta ryhtyy itselleen totuuksia ammentamaan
mitä ne ikinä sitten ovatkaan.
Vaikka et itse tuntisi niin sinua tarvitaan.
Vaikka sydämesi olisi kuin jääympyrä joka ei sula kesän lämmössäkään
sinua rakastetaan.
Sadepilvien sulkiessa syleilyynsä tämän maan
aurinko kuitenkin kerran ryhtyy sinullekin paistamaan.
Jos rakentamasi suojamuuri alkaakin sortua itsesi päälle,
ympärillä odottaa tuhansia portteja
joihin et itseäsi tuntematta löydä enää avaimia,
sumun ja elämän suljettujenkin ovien takana
uudet asiat odottavat sinua.
Vaikka kukaan ei tietäisi surustasi,
kukaan ei kuulisi äänetöntä itkuasi
kerran saat tuntea sen
kosketuksen hellän mutta hiljaisen.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)