Vaikka olisi saanut vahvat siivet elämään
silti liian paljon kerrallaan voi nähdä edessään.
Tiedätkö pelon pisaroiden minua hakanneen?
Vapauttani vaihdan jälleen tähän syyllisyyteni orjuuteen.
En tahdo nähdä noita halveksuvia katseita,
en tahdo kuulla tuota pilkkaa ja naurua.
En tahdo kestää enää yhtään tyhjää lupausta,
enkä tahdo kantaa näitä särkyneitä haaveita.
Kokoaisitko lattialta palat saviastian särkyneen?
Asettuisitko asumaan sydämeni tyhjään huoneeseen,
taloon rikki menneeseen?
Korjaisitko kieleni katkenneet,
kirjoittaisitko uudelleen tarinani tuhriutuneet?
Maalaisitko minut uudelleen kuin taulun, niin että en enää katsoisi vain itseeni,
tulevaan ja menneeseen?
Särkisitö minut rakkaudellasi, niin että et koskaan sulaisi pois sydämestäni,
niin kuin keväisin silmissäni sulaa lumi?
Herättäisitkö takaisin todellisuuteen?
Tämä maailmakin kun joskus tuntuu olevan vain kaunis kuoleman uni.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)