Tänne kantautuu savu poltettujen kylien.
Mies seisoo pakkasessa yksinään,
miettii pääsisikö edes joskus yöksi paikkaan lämpimään.
Äiti itkee kuollutta lastaan,
lahjaa jota ei saanutkaan ottaa vastaan.
Katselen silmin ymmärtämättömin.
Kerran pois mennyttä ei enää saada voi takaisin.
On silti Rakkaus, jota ei voi ilmaista tarpeeksi sanoilla tai muulla.
Se Rakkaus kerran syntyi ja kuoli ristin puulla.
Jos emme vain kävelisi ohi kärsimyksen,
ääneti huutavien, epätoivoisten,
pala taivaasta voisi olla jo täällä,
ei vain mielikuvituksessamme
vaan maan päällä.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)