Minä elän ,minä elän. Huusi lumiukko riemuissaan.
Miksi elossa?
tähdenlento tiesi ainoastaan.
Siinä se tanssit ja pyöri,hyppi kieri ja hyöri.
Älkää jääkö alle.
Minä lähden nyt maailmalle.
Huusi lumiukko ja häipyi yöhön.
Lumisen maailman tutkimustyöhön.
Se nautti näkemästään, nautti kun Pakastui tuo onneton taloon eksyi, voi takkatuleen rakastui.
Ihanasti kiiltää, kaunista kerrassaan , huokaili luminen mies innoissaan.
Ei tiennyt vastasyntynyt lumimies, voi rakkaus olla joskus ies, Katseli liki hiipi jo hiki Mutta ihanaa kerrasssaan se pisteli niin, ihan kyyneliin.
Oi tälläistako on rakastaa, se parempaa on kuin jos pakastaa.
Minä hetken katselen , kunnes pian ulos meen
Ihanaa ,hurmaavaa. Liekitlepatti niin, vielä pikkuisen koht sanon näkemiin.
Pian myöhä on mene onneton pois.
Ulkona sinun paikkasi ois.
Ei rakastaa lumi tulta vois.
Tänä taikaa kait lie, vaan ulos ehtinyt ei ukon tie.
Rakkaansa vieressä viime hetkeen, alistui kohtalon viime retkeen.
Ja samnui sammui vieressään takkatuli, kun lähellään luminen ystävä suli.
Ehkä yksi opetus oisi tänä:
joskus pitää olla – matkanpäässä, ja vain ystävänä.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)