Näin nöyrtyi Jumala tullessaan
toi armon mukanaan maailmaan,
ei olisi toivoa meillä nyt
ellei olisi Jeesus syntynyt.
Hän tuli itsensä uhraten
näen ristillä Mestarin verisen,
jonka haavoista virtasi ihana vuo
sen voima on siinä, se puhtaaksi luo.
Se teoista suurin on päällä maan
tuo perjantai iäti muistetaan,
oli hintamme kallis, vaan maksoi sen Hän
näen silmissäin Karitsan kärsivän.
Ei ihmettä liikaa voi korostaa
ei kenenkään kannata luovuttaa,
vaikk’ hitaasti ryömien ristille käy
missään ei kirkkaampaa valoa näy.
Niin tummui taivas ja tärisi maa
vaan vieläkö epäilet sä Jumalaa,
ken Golgatan kummulla seisonut ois
hän varmasti Jeesukseen uskoa vois.
Mut’ kansien väliin jätti Hän sen
tiedon mi viedä voi luo Jeesuksen,
näin antoi Hän kaikille mahdollisuuden
pelastua tieltä kadotuksen.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)