Ihmisten näen ohi kulkevan,
kirkonkylän keskustan katujen autioituvan,
harmaan taivaan ja talojen sen alla itkevän yksinäisyyttään.
Tyhjäksi jääneen kyläkoulun rappusilla
vain kitaraani rakastan
kuunnellen sen valittavia säveleitä,
kun kukat ja tuulessa huojuvat puut ovat vaihtuneet harmaaseen liikkumattomuuteen.
Kitarani itkee kaipauksesta havujen ja nuotion tuoksun keskelle,
järvien ja katiskojen luokse,
kertoo koskien pauhusta
sekä tyynestä rauhasta viljan kypsyessä elonkorjuuta varten.
Se valittaa suruaan kaiken tämän murentuessa raunioiksi, ja vain muistojen jäädessä jäljelle.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
1 kommenttia (kommentoi)kauniita sanoja :)
Kommentoija: LateK . Kommentti lähetetty: 25.09.2019 18:52 | #951