Veneen pohjasta kilisi jotakin veteen, jokaisen kilinän perästä
hengähti veteen pyörteitä pieniä keijukaisia, merenneitoja.
Ne leikkivät kultaisen auringon laskun väreissä. Viimeisen
nostetun puu lankun perästä kuului kova kumahdus ja jotakin
isompaa upposi takaisin mereen. Pohjalta löytyi kasa koruja,
jotka meri oli vihmonut yhteen kuin kerran löydettäväksi.
Siinä oli kaulakoruja, joihin oli sotkeutunut sormuksia ja rannerenkaita,
niissä näkyi arvokkaita kiviä, joiden väreistä ei heti saanut selvää.
Auringon valossa mittelevät keijukaiset heittelivät niihin valon säteitä, jolloin niiden värit puhdistuivat ja kirkastuivat. Niissä oli kauniin sinistä ja
punaista, vaalean liilaa, vaalean sinistä ja ne hehkuivat kuin ystävyys ja ilo
keijukaisten tanssiessa.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)