Kun kuulla sain äänesi
uskoin, olit toivoni,
tulisesti rakastuin,
minä…vanha ihminen.
Mielikuvituksen voimin
loin vierelle ystävän,
sinua palvoin
kaihosin kaipasin,
soit minulle uuden toivon,
rikkauden elämään.
minulle…vanha ihminen.
Olit aatoksissa päivin,
saavuit uniini öisin,
minä onneeni luotin
rakkautta toivoin
hellyyttä janoten
luoksesi halasin,
minä…vanha ihminen.
Vaan ääntäsi kuunnellen
uutta toivoa antaen
minut valoon saatoit
siten eteenpäin jaksoin
kun mielikuviini uskoin,
minä…vanha ihminen.
Sitten tuskan mä koin
kun kuulla tuon sain
sinun sanomanas vain:
Minultako haluat,
hellyyttäkö kaipaat,
rakkauttako janoat?
Mitä ihmettä!!
Sinä, vanha ihminen
---------------
Niin meni elämän toivo,
usko ja rakkauskin.
Tuli kuoleman toivo!
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)