REKISTERÖIDY | | LÄHETÄ KIRJOITUS | KATEGORIAT | LUETUIMMAT KIRJOITUKSET | PARHAIKSI ARVIOIDUT KIRJOITUKSET | UUSIMMAT KIRJOITUKSET | TUOTTELIAIMMAT KIRJOITTAJAT | KIRJAUDU SISÄÄN | SÄÄNNÖT | RSS-SYÖTE RSS-syöte
 
 
   
Unohtuiko salasana?

Uusi käyttäjä?
AarreRunot - runoja satuja vitsejä laulun sanoja tarinoita sananlaskuja värssyjä ja sanoituksia

AarreRunot » Sadut-ja-tarinat » Tarinat

Kirjoittaja: Meeri
Viime kesänä kun alkoi lämmin aika minäkin menin istuskelemaan tuohon pihakeinuun. Katselin ympärilleni ja silmiini osuivat kahteen suureen koivuun aivan keinuni vieressä.
Kun sodan loputtua isä ja äiti ostivat tämän mökin , tulin minäkin heidän muassaan ja vielä tässä samassa mökissä elelen edelleen. Täytin sinä kesänä 19v, ollen juuri elämääni alkamassa. Nyt olen siitä suurimman osan elänyt, samoin varmaan nuo koivutkin pihamaallamme jotka silloin olivat vielä paljon nuorempia kuin nykyisin.

Istuskellessani tuossa keinussa hiljaa jalallani sitä keinutellen muistui mieleeni aika jolloin noitten koivujen väliin oli lyöty iso lankku ja siinä roikkui narukeinu. Silloin oli oikeaa elämää koivujenkin alla , sekä pihanurmikolla jossa nykyisin vain linnut ja fasaanit kesäisin kuljeskelevat.

Aika josta puhuin, ilmestyi silmieni eteen niin elävänä ja selvänä niinkuin nuo silloiset lapset siinä olisivat tänäkin päivänä laulellen keinumassa. Oli Mattia, Jaakkoa, Liisaa, Perttiä, Mirvaa, Tapania ja monta muuta. Siinä juostiin ja naurettiin, välillä hieman nahistiinkiin mutta ei pahemmin kuitenkaan. Silloin katsoin ikkunasta ja olin aina lähtövalmiina juoksemaan apuun jos jotain olisi sattunut. Ja sattuihan sitä pientä silloin tällöin jolloin äidin oli parasta mennä apuun .
Kerrankin vanhin tyttäreni aikoi mennä piikkilanka aidan toiselle puolelle, mutta takertuikin jalastaan yhteen ruostuneeseen aidassa olevaan piikkiin, ja siitäkös itku alkoi.

Nyt katselin siinä keinussa istuessa sielujeni silmillä, noiden entisten lasten leikkimistä ja kaihon kyyneleet karkasivat poskilleni kun muistin menneen ihanan elämäni ja oivalsin kaiken jo jääneen aikojen taa , kadonneen saavuttamattomiin. Ei hyöri enää lapset temmeltämässä koivujen katveessa, ei kiiku kukaan nykyisin narukeinussakaan joka sekin on jo aikojen saatossa mädäntynyt ja pois korjattu.

Pienet linnut kiikkuvat lasten tavoin koivujen oksistoissa edelleenkin ja heläyttävät iloisen konsertin minun muistojeni säestykseksi.
Vaan mikä onni ...... on jääneet kauniit muistot............

Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com

Lue lisää kirjoittajan Meeri runoja satuja vitsejä laulun sanoja tarinoita sananlaskuja värssyjä ja sanoituksia

Anna tähtiä kirjoitukselle: Keinussa kesällä kerran

Keskiarvo: 4 (112 arvioijaa)


Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...

0 kommenttia (kommentoi)

Lähetä oma kommenttisi:

Nimi / Nimimerkki:

Sähköpostiosoite:

URL:

Tarkistuskoodi:

Heinäkuun ja syyskuun välissä oleva kuukausi:

Kommentti:




HUOMAA!

Kirjoittajat haluavat kuulla kirjoituksiensa herättämiä ajatuksia, kommentteja, rakentavaa palautetta ja kehuja. Ole ystävällinen ja lähetä asiallinen kommenttisi heti, oli se sitten muutama sana tai pidempi analyysi. Asiaankuulumattomat tai loukkaavat kommentit poistetaan.

Huom. Enter-painikkeella tehdyt kappalejaot helpottavat ja selkiyttävät pitkien kommenttien lukemista.

Sähköpostisoite- ja URL-kentän voit halutessasi jättää tyhjiksi (URL-kenttään mahdollisesti lisäämäsi sivuston osoite linkittyy automaattisesti, kun lisäät osoitteen kokonaisuudessaan, http:// mukaan lukien. Sähköpostiosoitteesi ei tule näkymään muille käyttäjille).