Lensin ylitsesi, siivillä voimakkailla. Tuuli viilsi vatsani untuvia, sekoitti pienet kivisilmäni, etten sinua näkisi. Kaarsin auringon taitse, pilvilampaiden sylit alitin. Sillä halusin niin nähdä, mihin askeleesi sovitit. Minne matka mieheni maan, mikä saa sinut noin ontumaan? Missä on sija, jossa voit olla ja istahtaa? Katsotko ylös kauneuteeni, väkevään ylpeyteeni? Kämmenesi auki taitat, ja siinä, höyhen rinnastani. Kiitoksena arvostasi, nöyrimmästä katseestasi. Matkaani jatkan, kuten sinäkin. Vaan vahtini pidän taivaankanneltakin. Suojasi olen, jos jotakin.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)