Mää tarttisi salarakka.
Semmosen kon pysyis mult itteltänkin piilos.
Ei tunkis liika liki
ko mää ole nykyä nii reviiritiatone.
Ei soittelis kuulumissi joka ehto
ko emmää jaks raportoir tekemissiän.
Ei toivottelis aamul hyvä huament
ko mää viäl nuku.
Ei lähettelis te(k)stiviästei joka välis
ko mul o monttalai muutakin tährellist.
Ei varais itteläs mun viikonloppujan
hamaan tulevaisuutte ast
ko nee ova mun kulla-arvossi lepopäiviän.
Eikä vannois läsnäolo koko loppuelämäks
ko mää saa siit ahtan paikan kammo.
Olis vaa olemas jossan taustal.
Semmotte hianotunteisest.
Käytöss vaa kon tarvita.
Voi jessus ko mää ole itsekäs.
Mut kui munt ei ollenka hävet?
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)