Heidi Lassen-pojalle kirjoitettu Apogryfi vuonna 380 Ennen ajanlaskumme alkua
Oli aika jolloin oli vain elämä ja tyhjyys, siitä syntyi pyhyys-jota kukaan ei kyennyt käsittää.
Varhais-ihmiset istuttivat monenlaisia siemeniä maahan, toiset turhaan-saivat vain sydämeensä haavan.
Oli Elämän Kevät ja pienet linnut visersivät Tuonelan tontuille iloista ilmaa, kertoivat ”on tulossa nyt parempaa”.
Oli Mies wanha nimeltään Tiitus, hän viljeli pieniä tomaatteja, turhaan -ei satoa, mielummin teki romaaneja.
Sai hän kerran Isältään Tampaukselta Jordanin rannalta, hienon lahjan- jokaiselta kantilta.
Lähetti kamelikaravaanin mukaan puun lehtiä, ei miettinyt enää syytä masennukseen, eikä hetkiä.
Istutti maahan muutaman kokeeksi, pensas kaunis niistä julisti ”Teetä kansalle minä saan, mistä vaan kasvamaan”
Teen nimeksi Kevät antoi, koska keväällä syksyllä istutettu sato omansa antoi, rahat kotiin kerääjälle kantoi.
Litki vuoden Kevättä Tiitus, yksin eleli aikoinaan ennen aikaa laskevaa.
Kunnes kyllästyi sen makuun- Lähti Kaukoitään uuden siemenen hakuun.
Siellä tapasi monta viisasta miestä, päällimmäiseksi jäin vuonna 0 ennen ajanlaskumme alkua kolmikko siellä.
Eivät toki yrittäneet häntä piestä, vaan ystävällisiä olivat he, matkalla Beetlehemiin tiellä.
Ojensivat Tiitukselle Kristuksen syntymän kunniaksi pienen lahjan, kertoi Tiitus ”Tämän maahan kaivan”
Tiitus kiitti ja kumarsi kolmea viisasta miestä tiellä kovalla vastaan tullessa.
Siunauksia riitti ja eivät huolineet maksuksi rahalla vaan kertoivat saaneen ilon sydämmessä.
Tiituksen aika oli kotiin lähteä, meni aikaa meni männyt sekä pudotti se poies kävyt,
Ei tarvinnut harkita montaa hetkeä, ei yöllään eteensä nähnyt mutta ei se menoa haitannut-oli askel kevyt.
Istutti nyt varsin keväällä Kevään sijaan peltoon viisaiden miesten lahjan-
Meni 3 kuivaa vuotta, odotti Tiitus satoa suotta, meinasi jo polttaa pois koko turhan tarhan.
Tuli seuraavat 3 rikasta vuotta, satoa tuli yllinkyllin, talonsa täynnä ihme papuja myllin mällin.
Luuli Tiitus niitä herneiksi ja keitti niistä soppaa, tarjosi vierailleenkin. Tulivat he mokomat vihaisiksi.
Tokaisivat Tiitukselle ”Mitä meille oikein syötit lautasilta, tämähän on juotavaksi tarkoitettu?”
”Tämähän maistuu kuin mädiltä tomaateilta, tahdotko meidät olemaan tuhoon tuomittu?”
”Sinun keitokseksi niin pahaa on että se nimetään mukaasi Sinun, Kauhean Vihainen:ksi”
Siitä Tiitus saikin idean oivan, keksi tyhjistä pavuista kellopelin soivan.
Ei voinut myydä tuotettaan ”_Kauhean Vihaiseksi”-tekeväksi, vaan lyhensi kuten silloin ajasta aikaan oli tapana.
Siksi syntyi vain alkukirjaimista tarinamme Kevät tuote KAVI, joka skandinaviassa tunnetaan ”Kahvi”
Tiitus eli ja eli kunnes tuli huoli ja korjasi pois aika kuoli, muistoksi jäi pellot naapureille, perillisille
Vain Sen vuoksi tuota ”Kahvia” saadaan Tiituksen maasta, eikä Skandinaviasta.
Sen Tähden on meillä Pääsiäinen”
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)