Sokeuden polku
Sokeudessa vaellamme,
hukatut päivät.
Takataskusta tippuen,
kadotukseen.
Polkumme pimeä,
valoa siellä ei näy.
Mielemme kirkas ajatus,
valoa ei tuo polkumme päälle.
Kynttilä kädessä,
liekki lepattaen,
kulkumme kompuroiva jatkuu vain.
Kuka ottaisi mustan verhon,
edestämme pois.
Toisi edes hiukan toivoa,
arkemme harmauteen.
Keltainen kukka,
kädessään kohti aurinkoista huomista.
Pienin askelin.
Kiviin kompastumatta.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)