Voisinpa riisua syksyn sen tutuimmista tunnusmerkeistä!
Tekisin syksyn lehdistä värikästä marmeladia.
Kuivaisin syksyn sateet suureen imupaperiin.
Puhaltaisin sumun kauas merelle.
Tyynnyttäisin syysmyrskyn kotikuusikon tuuheaan oksistoon.
Mitä jäisi jäljelle?
Mitä olisi syksyn ydin?
Olisiko se pakeneva valo ja pimeä hiljaisuus?
Olisiko se kukkasipulin lepohetki ennen uutta kasvukautta?
Olisiko se oma kuolevaisuuteni?
Nyt tiedän!
Aivan kuin syksyn ytimestä ojentuisi lempeä käsi ja kuuluisi kuiskaus:
Minä talutan sinut kevään valoon.
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
0 kommenttia (kommentoi)