Unohdetun huuto
Hiljaiset kyyneleet,
huoneen perällä.
Hyljätty hahmo,
eristetty sielu tästä maailmasta.
Varjo.
Hänelläkin oli elämä,
jota olisi tahtonut elää.
Omilla ehdoillaan.
Väkivalloin hänet vietiin,
suljettiin pimeyteen.
Vain sen tähden,
ettei osannut,
eikä pystynyt sanomaan.
Ei en halua tälläiseen maailmaan.
Mutta häntä ei kuunneltu.
Vaiennettiin loppu elämäksi,
hiljainen huuto.
Kyynel vieri betoniselle lattialle.
Runot sadut vitsit ja laulujen sanat: AarreRunot.com
|
Kirjoituksen herättämiä kommentteja, ajatuksia, rakentavaa palautetta, kehuja ...
1 kommenttia (kommentoi)Koskettava teksti,joittenkin on se koettava omakohtaisesti. Yksinäisyys on
kahle,josta ei pääse on helposti irti.
Kommentoija: olli.pekka.makkonen@gmail.com . Kommentti lähetetty: 05.05.2020 20:53 | #958